Evästeet 101

Monet ovat varmasti huomanneet, että viime vuosina web-sivuille mentäessä on hyvin yleistä törmätä ponnahdusikkunaan, jossa ilmoitetaan kyseisen sivuston käyttävän evästeitä tai jopa kysytään käyttäjän suostumusta evästeiden käyttämiseen. Tämä johtuu EU:n sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivistä, joka velvoittaa sivuston ylläpitäjää ilmoittamaan käyttäjälle evästeiden käytöstä.

Useimmilla sivuilla ilmoittaminen on toteutettu jo aiemmin mainitulla ponnahdusikkunnalla, koska se on varma tapa tuoda asia käyttäjän tietoon. Direktiivin tulkinnat kuitenkin vaihtelevat hieman eri EU-maissa, eikä kaikkialla tarvita käyttäjän erillistä suostumusta evästeiden käyttöön, vaan pelkkä ilmoitus asiasta riittää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että käyttäjän on saatava sivustolta helposti tieto siitä, että siellä käytetään evästeitä.

Mitä evästeet ovat

Evästeet (cookies) ovat pieniä tekstitiedostoja, joita sivustot tallentavat käyttäjän laitteelle. Jotkin selaimet tallentavat jokaisen evästeen omaan erilliseen tiedostoonsa, mutta osa tallentaa ne myös yhdeksi suuremmaksi tiedostoksi. Evästeet eivät ole käyttäjän laitteille tai tiedostoille haitallisia. Evästeet voivat sisältää myös henkilökohtaisia tietoja, kuten nimesi tai sähköpostiosoitteesi, mutta vain, jos olet kyseiset tiedot jollekin sivustolle luovuttanut. Sivustot eivät pysty evästeiden avulla esimerkiksi kalastelemaan yksityisiä tietoja käyttäjän laitteelta.

Miten ja mihin evästeitä käytetään

Evästeitä käytetään moniin eri tarkoituksiin. Yksi tärkeimpiä käyttötarkoituksia on istunnonhallinta, joita hyödynnetään esimerkiksi sisäänkirjautumista vaativilla sivustoilla ja verkkokaupoissa. Evästeiden ja istuntojen avulla esimerkiksi verkkokauppa säilyttää ostoskorin sisällön sivulta toiselle, kunnes käyttäjä tyhjentää sen tai menee kassalle tilaamaan tuotteet.

Muita yleisiä käyttötarkoituksia ovat sivuston käyttötilastojen kerääminen ja mainosten kohdistaminen oikeille käyttäjille. Toisaalta evästeet voivat sisältää myös verkkosivujen asetuksiin sidoksissa olevia tietoja, kuten käyttäjän kieli- tai sijaintitietoja, jolloin sivusto voidaan esittää myöhemmin takaisin palaavalle käyttäjälle optimaalisessa muodossa.

Kolmannen osapuolen evästeet

Jossain tapauksissa evästeet tulevat selattavaa sivua ylläpitävän palvelimen ulkopuolelta, kolmannen osapuolen palvelimelta. Tällainen tilanne syntyy, kun käytetään kolmansia osapuolia vaikkapa mainostamiseen, sivuston kävijätietojen keräämiseen tai sosiaalisten medioiden ”tykkää/seuraa” -nappien integroimiseen.

Tällaisia evästeitä on joskus pidetty riskinä käyttäjille, koska ne mahdollistavat tarkankin seurannan ja ovat kyseenalaisia yksityisyyden kannalta. Saman ”kolmannen osapuolen” evästeet voivat olla käytössä useillakin sivustoilla, jolloin he saavat hyvin tarkkaa tietoa käyttäjän liikehdinnästä ja käyttäytymisestä verkossa. Kolmannen osapuolen evästeet on mahdollista kytkeä pois verkkoselaimen asetuksista, jolloin selain hyväksyy vain selattavan sivuston palvelimelta tulevia evästeitä.

Evästeet Suomessa

Lainaus Viestintäviraston evästeitä koskevasta kirjoituksesta:

Suomessa on tulkittu sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviä siten, että käyttäjä voi antaa suostumuksensa evästeiden tallentamiseen esimerkiksi selaimen tai muun sovelluksen asetusten avulla.

Suomessa evästeistä tiedottamista tai niiden hyväksymistä varten ei vaadita erillistä ponnahdusikkunaa. Evästekäytännöt on kuitenkin mainittava verkkosivulla niin, että käyttäjän on mahdollista saada niistä listätietoa.

Jos haluat kytkeä evästeet kokonaan pois käytöstä, tämä onnistuu kaikkien suosituimpien verkkoselaimien asetuksista. Verkkoselaimet eivät oletusasetuksilla ilmoita eväisteiden tallentamisesta tai lähettämisesta, vaan kaikki tapahtuu käyttäjälle näkymättömästi. On kuitenkin mahdollista muuttaa asetukset myös siten, että selain kysyy käyttäjältä luvan aina, kun jokin sivusto koittaa asettaa evästeitä. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että jotkin palvelut rakentuvat hyvin vahvasti evästeiden ympärille, eivätkä välttämättä toimi, jos evästeiden käyttö on estetty.

AMD Ryzen Threadripper -prosessorit

threadripper cpu

AMD julkaisi aiemmin tänä vuonna uuteen arkkitehtuuriin perustuvat Ryzen-prosessorit (linkki blogikirjoitukseen). Uudet prosessorit ovat elävöittäneet kilpailua prosessorimarkkinoilla, jotka ovat viime vuosina olleet kuluttajien kannalta melko pysähtyneessä ja tylsässä tilassa Intelin massiivisesta etulyöntiasemasta johtuen. Aiemmin keväällä julkaistut Ryzen-prosessorit sijoittuivat peruskuluttajille tarkoitettuun noin 100 – 500 euron hintaluokkaan. Nyt AMD on tuomassa markkinoille todella järeitä (fyysiseltä kooltaan sekä suorituskyvyltään) tehokäyttöön tarkoitettuja prosessoreita, jotka kantavat nimeä Ryzen Threadripper.

Threadripper-mallisto

Threadripper-prosessoreita julkistettiin kolme eri mallia. Kallimpien mallien (1950X ja 1920X) toimitukset alkoivat 10. päivä elokuuta, ja edullisimman 1900X-mallin toimitukset alkavat 31. päivä elokuuta. Kyseessä on todellakin tehokäyttöön ja ammattilaisille suunnattuja suorittimia, koska hinnat sijoittuvat Suomessa 600 ja 1200 euron väliin. Prosessoreiden on tarkoitus haastaa Intelin nykyiset lippulaivamallit, joista kallein maksaa Suomessa lähes 2000 euroa. Prosessoreiden tehosta ei ole vielä AMD:n ulkopuolisia mittauksia tai testejä tiedossa, mutta todennäköisesti niitä alkaa ilmaantumaan lähipäivinä.

threadripper mallisto

Tehokkaimmassa mallissa on jopa 16 ydintä ja 32 säiettä, joka on enemmän kuin missään aiemmassa kuluttajamarkkinoille suunnatussa prosessorissa.  Huomion arvoista lienee, että myös Intel on tuomassa vielä tänä vuonna markkinoille paljon uusia prosessoreita, todennäköisesti suorana vastaiskuna AMD:n uusille Ryzen- ja Threadripper-prosessoreille. Intelin tulevan 18-ytimisen I9-7980XE -lippulaivamallin toimitusten on ilmoitettu alkavan 18. lokakuuta, eli pari kuukautta Threadripper-prosessorien jälkeen.

X399 -piirisarja

Uuden arkkitehtuurin myötä myös emolevymarkkinat uudistuvat, koska Threadripper-prosessorit sopivat ainoastaan aivan uuteen TR4 -prosessorikantaan. X399 -piirisarjaan perustuvat emolevyt, joissa on Threadripper-prosessoreille soveltuva TR4 -kanta, tulevat myyntiin samaan aikaan uusien prosessorien kanssa. Fyysiseltä kooltaan uudet Threadripper-prosessorit ovat massiivisia, kuten alla olevassa kuvassa näkyvä prosessorikanta kertoo.

threadripper socket

Kaikki Threadripper-mallit käyttävät nelikanavaista DDR4-muistia ja niistä löytyy tuki jopa 64:lle PCI-E väylälle. Kaikkien mallien on luvattu olevan lukitsemattomia, joten ylikellottamisen pitäisi hoitua vaivattomasti asianmukaisella jäähdytyksellä.

AMD:n uudet prosessorit ovat tervetullut näky prosessorimarkkinoilla kuluttajien silmissä, koska tämä saattaa vihdoinkin pakottaa valmistajat kilpailuun hinnoittelun suhteen.

Kuvien lähteet:

http://www.pcworld.com

http://www.asus.com

Meidän kotisivujen päivitys – Maratooni

SivupäivitysViime kuussa sivustomme muuttui täysin. Vaikka sisältö ja rakenne pysyivät suurimmaksi osaksi samana edelliseen verrattuna, tuntuu kuitenkin siltä, kuin olisi täysin uudella sivulla. Syitä tähän muutokseen oli useita. Uudet visiot ja halu kokeilla erilaisia ratkaisuja olivat tärkeä tekijä päivityksen suunnittelussa. Muita tärkeitä syitä oli saamamme palaute ja huomaamamme puutteet. Tärkein syy oli kuitenkin se, että vanhat sivustot eivät enää kuvastaneet sitä yritystä, joksi 1337-bit oli matkansa aikana muuttunut. Vanhat sivut antoivat kuvan yrityksestä, joka käsittelee paljon PC-rautaa ja tekee tietoteknistä huoltoa. Vaikka emme ole poissulkeneet näitä palveluita, on yrityksemme fokus siirtynyt koko ajan lähemmäs markkinointia. Tästä syystä kotisivuamme täytyi päivittää vastaamaan paremmin sitä, mitä me päivät pitkät teemme.

Tarve muutokseen oli siis selvillä. Ongelmana oli vain se, että miten sitä lähtisi toteuttamaan. Tietenkin kaikki lähti suunnitelmista. Alun perin tarkoituksenamme oli muuttaa vain etusivu, koska se oli kipeimmin päivityksen tarpeessa. Nälkä kasvoi kuitenkin syödessä, ja kohta suunnitelmat kattoivat koko silloisen sivuston ja vielä ekstraakin: kokonaan uusi referenssialasivu luotiin. Päivitystä lähdettiin toteuttamaan pikkuhiljaa aina, kun siihen oli aikaa. Väliin tuli kuitenkin kiireellisiä asiakasprojekteja, jotka syrjäyttivät täysin oman sivumme remontin kuukauden päiviksi. Kun tuon jälkeen taas palattiin päivityksen pariin, katsoi kaikkea taas täysin uusin silmin ja suunnitelmat muotoutuivat taas pidemmälle. Mikäli olisimme prosessin alussa tienneet, kuinka massiivinen päivitys on kyseessä, emme olisi vaivautuneet muokkaamaan vanhaa sivuamme, vaan olisimme tehneet sen kokonaan uusiksi alusta alkaen.

Päivitysmaratooni tuli kuitenkin lopulta valmiiksi. Se oli opettavainen ja mielenkiintoinen kokemus. Saamamme palaute on ollut todella positiivista, mikä on tietenkin hienoa, koska nyt voimme olla varmoja siitä, että päivittämiseen käytetty aika ei mennyt hukkaan. Käyttämämme musta pohjaväri on tosin jakanut mielipiteitä. Olemme alusta asti tiedostaneet, että se ei ole kaikkien mieleen. Toisaalta olemme alusta asti tiedostaneet myös sen, että yhdeksän kymmenestä sivusta käyttää valkoista tai vaaleita pohjavärejä. Olemme halunneet näyttää, että emme pelkää käyttää epätavallisia ratkaisuja, mutta myös varsinkin sen, että erotumme varmasti muista.

Näiden yleisten asioiden jälkeen voidaan luoda lähempiä katsauksia muutamaan yksityiskohtaan. Monet tekemistämme muutoksista ovat tähdänneet parempaan käyttökokemukseen. Esimerkiksi raskaat karusellikuvat on korvattu paljon pienemmillä kuvilla, joita on täydennetty taustavärillä ja jälkeenpäin lisätyllä tekstillä. Tämä tekee sivuston lataamisesta paljon jouhevampaa ja se mahdollistaa myös paremman kuvanlaadun käytön. Etusivulle on tehty nostot tarjoamiemme palveluiden pääkategorioista. Niistä pääsee navigoimaan yhä yksityiskohtaisempaan ja yksityiskohtaisempaan informaatioon, mikäli lukijaa kiinnostaa. Olemme vähentäneet suuresti kohtia, joissa tekstiä on kappaleittain emmekä enää tuputa vierailijoille liikaa luettavaa.

Olemme toistaiseksi olleet kaikin puolin tyytyväisiä uusiin kotisivuihimme. Olemme tietenkin halukkaita kuulemaan lisää muidenkin kommentteja ja parannusehdotuksia. Viimeisenä silauksena meillä on tällä hetkellä meistä itsestämme kertova lyhyt esittelypätkä, jonka pitäisi valmistua tällä viikolla.

Virtalähde ja sen hyötysuhde

Edellisessä kirjoituksessa perehdyttiin jo hieman virtalähteen hyötysuhteeseen, sekä siihen liittyviin 80 Plus -sertifikaatteihin. Tässä kirjoituksessa perehdytään tarkemmin hyötysuhteen rahalliseen merkitykseen arvioimalla vuotuisen sähkönkulutuksen hinta eri hyötysuhteilla. Virtalähdettä hankkiessa kannattaa tähdätä ostamaan teholtaan kokoonpanoon soveltuva virtalähde. Virtalähteet toimivat yleensä parhaalla hyötysuhteella noin 40 – 60 % kuormituksella, joten virtalähdettä ei kannata yli- eikä alimitoittaa muuhun kokoonpanoon nähden.

Hyötysuhteen merkitys

Käytetään esimerkkinä 500 W tehoista virtalähdettä. Jos kyseisen virtalähteen hyötysuhde täydellä 100 % kuormituksella on 80 %, tarvitsee kyseinen virtalähde sähköverkosta 625 W sähkötehoa pystyäkseen antamaan tietokoneelle sen tarvitseman 500 W (500 W / 0,80 %). Jos kyseisen virtalähteen hyötysuhde olisi vastaavassa tilanteessa 90 %, tarvitsisi se sähköverkosta vain 555,5 W sähkötehoa kyetäkseen syöttämään tietokoneelle 500 W (500 W / 0,90 %). Miksi näin siis tapahtuu? Kun sähköverkosta saatava vaihtovirta muutetaan tietokoneelle soveltuvaksi tasavirraksi, muuntuu osa sähköstä prosessissa aina lämpöenergiaksi. Lämpöenergian määrä on suoraan riippuvainen virtalähteen hyötysuhteesta. Ensimmäisessä tapauksessa virtalähde tuottaa lämpöenergiaa 125 W teholla ja toisessa tapauksessa 55,5 W teholla. Saman tehon antavat, mutta eri hyötysuhteella toimivat, virtalähteet ottavat sähköverkosta huomattavan erisuuruisen sähkötehon.

Hyötysuhteen vaikutus sähkölaskuun

Lasketaanpa samalle 500 W tehoiselle virtalähteelle vuotuisen sähkönkulutuksen hinta eri hyötysuhteilla ja keskimääräisillä kuormituksilla. Oletetaan seuraavaa: tietokone on käytössä tasaisella kuormituksella kymmenen tuntia vuorokaudessa, sähkön hinta on arviolta 15 snt/kWh, virtalähteen teho on 500 W. Käytetään esimerkissä 80 Plus Bronze, Silver, Gold ja Platinum -sertifikaattien mukaisia minimihyötysuhteita 20 %, 50 % ja 100 % kuormituksilla (nämä on nähtävissä tarkemmin edellisessä blogikirjoituksessa).

500 W virtalähteen sähkölasku
Tietokoneen käytöstä aiheutuva sähkölasku 500 W virtalähteellä (arvio)

Kuvaajassa on siis laskettuna neljällä eri hyötysuhdeluokituksella 500 W virtalähteen vuotuinen sähkölasku eri kuormituksilla, kun sähkön hinta on 15 snt/kWh ja tietokone on käytössä kymmenen tuntia vuorokausittain. On tärkeää huomioida, että kyseessä on äärimmäinen esimerkki, koska peruskuluttajat eivät käytä tietokonettaan 100 % tai edes 50 % kuormituksen alaisena kymmentä tuntia päivittäin (100 % kuormitusta ei koskaan edes pitäisi päästä syntymään, koska virtalähde on silloin pahasti alimitoitettu). Kuvaajassa sininen palkki (20 % kuormitus) on hyvinkin realistinen, koska tietokoneen teho idlenä (tyhjäkäynnillä) voi arviolta olla 100 W, todellisuudessa ehkä hieman vähemmän.

Kuvaajasta voidaan helposti päätellä, että virtalähteeseen on syytä sijoittaa rahaa silloin, kun käyttö on säännöllistä ja vaativaa. Näin pystyy selvästi säästämään vuotuisessa sähkölaskussa, vaikka kalliin virtalähteen hankinta aluksi tulisikin hieman kalliimmaksi. Käytön ollessa satunnaista ei kuitenkaan kannata turhaan käyttää suurta määrää rahaa virtalähteeseen.

Tietokoneen virtalähde

Virtalähde on kiistatta yksi tietokoneen tärkeimmistä osista, mutta silti se jää useimmiten muiden komponenttien varjoon tietokonetta kasatessa. Vaikka virtalähde ei suoranaisesti vaikuta tietokoneen raakaan suorituskykyyn, on oleellista, että se on luotettava, koska koko muu kokoonpano on siitä riippuvainen. Tässä blogikirjoituksessa perehdytään virtalähteiden perusasioihin, jotka on hyvä tietää hankintoja tehdessä.

ATX-virtalähde

Moderni pöytätietokoneen virtalähde on useimmiten hakkuriteholähde, joka muuntaa seinäpistorasiasta saatavan vaihtovirran tietokoneelle soveltuvaksi tasavirraksi (AC → DC). Useimmiten virtalähteet perustuvat ATX-standardiin, joka määrittelee virtalähteelle tietyt vaatimukset, kuten esimerkiksi tietokoneen komponenttien tarvitsemat yleisimmät käyttöjännitetasot +3,3 V, +5 V, +12 V ja −12 V (aiemmin myös −5 V). ATX-standardin mukainen virtalähde on fyysisiltä mitoiltaan 150 × 86 × 140 mm. Viimeinen ilmoitettu mitta, eli virtalähteen syvyys, voi olla suurilla virtalähteillä jopa 230 mm. Standardi määrittelee virtalähteelle myös tietyt kaapelit ja liittimet, jotka siitä on löydyttävä.

Teho

Useimmiten virtalähteen tärkeimpänä tietona pidetään sen tehoa, joka ilmoitetaan watteina. Pöytätietokoneen virtalähteen teho on yleensä 400 ja 800 watin välillä, mutta erittäin tehokkaat kokoonpanot voivat tarvita jopa yli 1000 watin virtalähteen. Ei kannata kuitenkaan sortua hankkimaan edullisen merkkistä ja kokoonpanoon ylimitoitettua virtalähdettä, vaan kannattaa pyrkiä ostamaan laadukas virtalähde oikeasta teholuokasta. Tästä lisää myöhemmin hyötysuhteen yhteydessä.

Virtalähteeltä selkeästi eniten vaativat komponentit ovat näytönohjain ja prosessori. Loppu kokoonpano vie yleensä vain muorto-osan edellä mainittujen komponenttien vaatimasta tehosta. Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että tehokaskaan kokoonpano ei useimmiten tarvitse kuin korkeintaan 500 watin virtalähteen, jos tietokoneessa on yksi näytönohjain.

Modulaarisuus

Modulaarisuus virtalähteessä tarkoittaa sitä, että virtalähteeltä tietokoneen muille komponenteille menevät kaapelit ovat irroitettavissa ja kiinnitettävissä tarpeen mukaan myös virtalähteestä itsestään. Itse olen oppinut arvostamaan modulaarisuutta virtalähteessä yli kaiken, koska se helpottaa tietokoneen sisäistä kaapelointia erittäin paljon. Jos virtalähde ei ole edes osittain modulaarinen, on kaikki ylimääräisetkin johdot sijoitettava jonnekin tietokoneen kotelon sisällä, joka vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi kotelon ilmankiertoon ja ulkonäköön, jos kotelossa on esimerkiksi ikkuna.

Hyötysuhde

Aina kun sähköä muunnetaan, muuttuu osa sähköenergiasta lämpöenergiaksi, koska virtalähde ei toimi 100 % hyötysuhteella. Huonolla hyötysuhteella toimiva virtalähde tarvitsee seinäpistorasiasta suuremman määrän sähköenergiaa antaakseen ulos riittävän tehon, kuin hyvällä hyötysuhteella toimiva virtalähde. Virtalähteet jaotellaan hyötysuhteen mukaan luokkiin, jotka ovat 80 Plus, 80 Plus Bronze, 80 Plus Silver, 80 Plus Gold, 80 Plus Platinum ja 80 Plus Titanium.

80 Plus -sertifikaatit
80 Plus -sertifikaatit

80 Plus -merkintä tarkoittaa, että virtalähde toimii vähintään 80 % hyötysuhteella, kun sitä kuormitetaan 20 %, 50 % tai 100 % kuormituksella.

80 Plus Bronze -merkintä tarkoittaa, että virtalähde toimii vähintään 82 % hyötysuhteella 20 % ja 100 % kuormituksella, sekä 85 % hyötysuhteella 50 % kuormituksella.

80 Plus Silver -merkintä tarkoittaa, että virtalähde toimii vähintään 85 % hyötysuhteella 20 % ja 100 % kuormituksella, sekä 88 % hyötysuhteella 50 % kuormituksella.

80 Plus Gold -merkintä tarkoittaa, että virtalähde toimii vähintään 87 % hyötysuhteella 20 % ja 100 % kuormituksella, sekä 90 % hyötysuhteella 50 % kuormituksella.

80 Plus Platinum -merkintä tarkoittaa, että virtalähde toimii vähintään 90 % hyötysuhteella 20 % kuormituksella, 92 % hyötysuhteella 50 % kuormituksella, sekä 89 % hyötysuhteella 100 % kuormituksella.

80 Plus Titanium -merkintä tarkoittaa, että virtalähde toimii vähintään 90% hyötysuhteella 10 % ja 100 % kuormituksella, 92 % hyötysuhteella 20% kuormituksella, sekä 94 % hyötysuhteella 50 % kuormituksella.

Hyötysuhteet
Hyötysuhteet eri kuormilla

Jos kyseessä on todella tehokas tietokone, jonka vuotuinen sähkönkulutus on suuri, voi hyvällä hyötysuhteella toimivan virtalähteen ostaminen olla sähkölaskun kannalta järkevää. Useimmiten kuitenkin 80 Plus Bronze -taso on peruskuluttajalle riittävä, koska hyvällä hyötysuhteella toimiva virtalähde tulee jo itsessään kalliimmaksi, kuin sähkössä säästetty rahamäärä.

Myönnettäköön, että olen itse sortunut usein pihtailemaan virtalähteen kanssa tietokonetta kasatessani, koska olen halunnut kohdistaa budjetin mahdollisimman pitkälti suoraan tietokoneen suorituskykyyn. Tästä huolimatta välttynyt suuremmilta ongelmilta, vaikka virtalähde onkin joskus hajonnut, ei se ole rikkonut mitään muuta. Suosittelen kuitenkin panostamaan virtalähteeseen riittävästi, ja olemaan ostamatta sitä kaikista edullisinta vaihtoehtoa, koska se voi viedä muita komponentteja mennessään vikatilanteen sattuessa.

Virtalähteisiin toki liittyy paljon muutakin oleellista tietoa, mutta ne eivät useimmiten ole peruskonetta kasaavan kuluttajan kannalta kovin tärkeitä. Tulevaisuudessa mahdollisesti tulossa aiheesta toinen blogikirjoitus, jossa perehdytään syvällisemmin virtalähteiden toimintaan ja hyötysuhteeseen.

Kuvat: https://www.computerpoweruser.com/home

Web-design – Miten sitä EI kuulu tehdä

Usein kaikki ohjeet annetaan siten, että kerrotaan mitä kuuluu tehdä ja miten. Kun kyseessä on kuitenkin niin laaja asia kuin web-design, voidaan asia kääntää myös niin, että kerrotaan, mitä ei pidä tehdä. Näin saadaan rajattua pois ainakin ehdottoman väärät ratkaisut ja jätetään silti tilaa luovuudelle. Jos annetaan selkeät ohjeet siitä, mitä pitää tehdä, saattaa helposti syntyä standardiratkaisuja, jotka ovat kaikki samanlaisia. Tässä on muutama yksinkertainen – mutta sitäkin tärkeämpi – kielto. Kieltoja on aina kiva uhmata, mutta tässä kontekstissa se ei todellakaan ole kannattavaa varsinkaan, jos on kyse kaupallisesta sivusta.

Älä unohda mobiililaitteita!

Vaikka käyttäisit itse aina vanhaa kunnon pöytäkonetta, se ei tarkoita sitä, että muut tekevät näin. Itse asiassa älypuhelimet ovat muodostumassa yhä enenevässä määrin standardilaitteeksi netin selailuun. On siis ehdottoman tärkeää, että responsiivisuutta ei unohdeta. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin navigoida perinteisellä sivulla puhelimella siten, että joutuu koko ajan zoomailemaan ja siirtymään sivuttaissuunnassa.

Älä jumiudu omaan näkymääsi!

Liittyy osittain edelliseen; on tärkeää, että et optimoi sivustoa vain omia preferenssejäsi silmällä pitäen. Vaikka käyttäisit 4K-näyttöä ja selaimenasi toimisi Opera, et voi unohtaa muita mahdollisuuksia. Jotkut toiminnalliset ominaisuudet saattavat olla eri selaimilla erilaisia ulkonäöstä puhumattakaan. Viimeistään ennen sivuston julkaisua pitää yrittää tarkastella sivustoa mahdollisimman monilla selaimilla ja resoluutioilla. Optimointi vain yhtä näkymää varten on karvas virhe.

Älä tee sivustostasi labyrinttia!

On paljon sivustoja, joilla navigoiminen on uskomattoman piinallista. Tämä saattaa johtua sisällön paljoudesta tai huonosta toteutuksesta – tai pahimmassa tapauksessa molemmista. Sivuston tulee olla loogisesti järjestettynä, ja ratkaisujen pitää olla yhtenäisiä. Huonosti toteutettu navigointi johtaa turhautumiseen ja mahdollisesti sivustolta poistumiseen.

Älä käytä liian suuria tiedostoja!

Kuvatiedostot voivat paisua tiedostokooltaan todella suuriksi varsinkin silloin, jos käytetyt kuvat ovat mitoiltaan isoja. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että näytöltä tarkasteltavien kuvien ei tarvitse olla lähellekään sillä tarkkuudella, kuin mitä käytettäisiin esimerkiksi printtauksessa. Tästä syystä kuvien laatua on tarkoituksenmukaista alentaa. Kaikki kuvat on syytä myös jotenkin pakata. Liian suuret tiedostot hidastavat sivuston lataamista tarpeettomasti ja rokottavat varsinkin heikompien internet-yhteyksien varassa olevaa käyttäjäkokemusta.

Älä käytä turhia ominaisuuksia!

Sivustoa suunniteltaessa on koko ajan syytä pitää mielessä sivuston pohjimmainen tarkoitus. Kun se on selvillä, on helpompaa miettiä, mitä kaikkia haluttuun lopputulokseen pääsemiseen tarvitaan. Kaikki turhat ominaisuudet hämäävät vierailijoita. Karkea esimerkki: mikäli sivustollasi ei ole suurta määrää sisältöä, ei ole syytä sisällyttää erillistä sisäistä hakumahdollisuutta. Esteettiset kysymykset tässä asiassa ovat hieman vaikeampia; hieno ulkoasu ja yksityiskohdat ovat komeita, mutta kannattaa silti pitää varansa, että ei lähde liikaa keulimaan niiden kanssa. Yksinkertaisesti voidaan varmasti todeta, että lähes kaikkien sivustojen tarkoitus on välittää informaatiota. Mikäli jokin ominaisuus heikentää informaation saatavuutta, se tulee karsia pois.

Tämä lyhyt lista on aivan liian yksinkertaistettu, mutta sen avulla voi nähdä tärkeimpiä asioita, joita tulee pitää mielessä sivustoa suunniteltaessa. Mikäli noudatat näitä kieltoja, ovat sivustosi perusasiat varmasti kunnossa.

Web-sivut – onko luovuudella merkitystä?

Kotisivujen kirjo on massiivinen. Sisältö vaihtelee niillä tietysti suuresti, mutta myös toteutustavat. Internetin kaupallistamisesta on kuitenkin jo niin kauan aikaa, että varsinkin toteutustavoille on syntynyt selkeitä standardeja. Standardit tekevät elämästä helpompaa kaikille osapuolille. Esimerkiksi hyvin universaalit navigointipalkit ja niiden toiminnallisuus ovat sellaisia sivustojen vakiopiirteitä, joita ilman sivuja olisi vaikea edes kuvitella. Myös informaation esittämistavoille on tullut jonkinlaisia vallitsevia standardityylejä. Tämä kaikki on tervetullutta internetin kaoottiseen maailmaan, koska se nopeuttaa arkea.

Mutta missä vaiheessa standardisointi karkaa käsistä? Edellä mainitut seikat ovat hyvin suurpiirteisiä ja ne jättävät silti reilusti tilaa luoville ratkaisuille. Ongelmiin törmätään silloin, kun standardisointi kattaa koko sivuston ulkoasun ja toiminnallisuuden – eli toisin sanoen silloin, kun aletaan monistaa kotisivupohjia massoille. Lopputuloksena on liuta sivuja, jotka eroavat toisistaan vain sisältönsä perusteella. Kaikissa tilanteissa tämä ei tietenkään ole välttämättä ongelma. Esimerkiksi monet ei-kaupalliset sivut eivät tästä kärsi.

Kotisivut yrityskontekstissa

Kun kyseessä on jokin yritys, on tilanne jo toinen. Nyky-yhteiskunnassa yrityksen paras mahdollisuus kannattavaan toimintaan on erottua jotenkin kilpailijoista. Tästä syystä yrityksillä ei ole kotisivujenkaan suunnittelussa aihetta mennä sieltä, missä aita on matalin – tai halvin – vaan niiden kannattaa pystyttää käytännölliset ja uniikit sivut. Luovat ratkaisut palkitaan ennemmin tai myöhemmin.

Monet saattavat ajatella että kotisivut ovat kotisivut, ja sen takia ne ostetaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan. Tällaisella ratkaisulla voi pahimmassa tapauksessa päätyä tekemään yrityksen imagolleen hallaa edes asiasta tietämättään. Huonosta web designista puhutaan tosin enemmän vasta seuraavassa blogijulkaisussa. Joka tapauksessa tämän blogikirjoituksen pääanti lienee siinä, että kotisivujen suunnitteluun ja toteuttamiseen kannattaa asettaa tietynlaisia laatuvaatimuksia ja suosia ainutlaatuisia ratkaisuja. Kotisivut ovat yrityksen digitaalinen toimitila ja ulkoasu, jotka edustavat sitä päivin ja öin 365 päivänä vuodessa. Tästä syystä sivuja ei kannata hutaista kasaan mahdollisimman halvalla, vaan niihin kannattaa suhtautua erittäin vakavasti.

Se ikuinen hintakysymys

Sivustojen suunnittelun ja toteuttamisen hintalappu voi olla silti kysymysmerkki monelle, mikä on ymmärrettävää. Sivusto itsessäänhän on vain koodia ja sen takia siinä ei ole mitään ”konkreettista”, jonka arvo olisi helpompi havainnollistaa. Sivustossa maksetaan työajasta. Ja tästähän sitten saakin nopeasti kuulla, että sivusto syntyy painamalla ctrl+c: ja ctrl+v voimalla. Tämä väite toimii loistavana aasinsiltana, jolla tämän kirjoituksen ydinidea saadaan nivottua komeaan loppukaneettiin. Kopioi ja liitä on juuri se toimintamalli, josta tässä nyt ollaan yhden A4:n verran varoiteltu. Kopiointi pitää jo määritelmässään sisällä sen, että siinä ei luoda mitään uutta. Onhan se totta, että uudet uniikit sivut kirpaisevat lompakkoa enemmän kuin bulkkitavara, mutta kyllä se vain oikein toteutettuna on sen arvoista.

Sinä olet ainutlaatuinen, yrityksesi on ainutlaatuinen, miksi sen kotisivun tulisi olla yhtään mitään vähempää?

Digitaalisuus ja analogisuus

Olet varmaan joskus kuullut sanottavan, että jokin asia (esimerkiksi elektroninen laite) on analoginen tai digitaalinen. Tässä artikkelissa tutustutaan näiden termien merkitykseen erityisesti elektroniikan ja tiedonsiirtotekniikan sovellusten kautta. Useimmat luonnossa esiintyvät ”signaalit” ovat analogisia, koska ne ovat jatkuva-aikaisia ja portaattomia. Esimerkiksi ihmisen kuulema ääni (ilmassa korvaan etenevä aaltoliike) on analoginen signaali, koska ihminen kykenee aistimaan ääntä täysin portaattomasti, eikä äänenvoimakkuutta ole sidottu tai rajoitettu mihinkään tiettyihin lukuarvoihin. Digitaaliset signaalit taas on portaistettu tarkasti, ja ne voivat muodostua vain tietyistä diskreeteistä lukuarvoista. Tästä syystä analoginen ja digitaalinen signaali ovat toimintaperiaatteeltaan oikeastaan vastakohdat (täysin rajoittamaton vs tiettyihin arvoihin rajoitettu signaali).

Signaalit tiedonsiirrossa

Digitaalisia ja analogisia signaaleita käytetään hyvin erilaisissa tekniikan sovelluksissa. Aiemmin esimerkiksi TV-lähetykset olivat kaikki analogisia, mutta nykyään kaikki TV-lähetykset ainakin Suomessa ovat digitaalisia. Monissa tapauksissa kuitenkin törmätään molempiin signaaleihin. Esimerkiksi digikameran kenno vastaanottaa valon analogisena signaalina, josta kuva muodostetaan. Kameran vastaanottama analoginen signaali kuitenkin muunnetaan A/D-muuntimella (analogia-digitaalimuunnin) digitaaliseen muotoon ennen tallentamista.

A/D-muunnoksessa analoginen signaali muunnetaan tietyn bittimäärän tarkkuudella tietyiksi lukuarvoiksi (signaalintasoiksi). Mitä enemmän bittejä muunnin käyttää, sitä vähemmän datan häviämistä signaalissa tapahtuu muunnoksessa tapahtuvien pyöristysten takia. Alla olevissa kuvissa punainen signaali kuvastaa analogista siniaaltoa, joka kvantisoidaan ja digitoidaan siniseksi digitaaliseksi signaaliksi. Vasemmassa kuvassa muunnos tapahtuu kahden bitin tarkkuudella (neljä mahdollista lukuarvoa) ja oikeassa kuvassa kolmen bitin tarkkuudella (kahdeksan mahdollista lukuarvoa).

digitaalinen ja analoginen signaali
Analoginen siniaalto ja sen digitaalinen vastine

Kuten kuvista näkyy, signaali pyöristyy digitoinnin yhteydessä erittäin paljon näin pientä tarkkuutta (bittisyyttä) käytettäessä. Tilanne olisi eri, jos signaalin näytteistämisessä käytettäisiin esimerkiksi 16-bittistä muunnosta. Esimerkiksi perinteisellä CD-levyllä ääni tallennetaan 16 bitin resoluutiolla 44,1 kHz näytteenottotaajuutta käyttäen.

Analogiset ominaisuudet

Analogiset signaalit ovat yksinkertaisia, koska signaalin sisältämä informaatio luetaan suoraan signaalin muodosta. Analogisten järjestelmien ja signaalien heikkouksia kuitenkin ovat esimerkiksi se, että signaalin vääristyessä häiriöt ovat erittäin pysyviä, koska häiriöitä ei voida helposti erottaa varsinaisesta hyötysignaalista. Lisäksi tiedonsiirrossa siirtotiellä tapahtuu aina signaalin vaimenemista, joten pitkillä matkoilla signaalia täytyy vahvistaa. Tällöin vahvistetaan myös signaaliin matkalla mukaan tulleet häiriöt, jolloin signaalin laatu heikkenee.

Digitaaliset ominaisuudet

Digitaaliset järjestelmät ja signaalit ovat monimutkaisempia, mutta niillä on monia hyötyjä analogisiin verrattuna. Lähes ainoa haitta, joka digitaalitekniikasta tulee mieleen, on informaation katoaminen A/D-muunnoksen yhteydessä. Kun analoginen signaali muutetaan digitaaliseksi, joudutaan arvot pyöristämään tiettyihin lukuarvoihin, jolloin alkuperäisen signaalin tarkka informaatio menetetään. Digitaaliset järjestelmät ja signaalit sietävät häiriöitä huomattavasti paremmin, koska signaalin täytyy vääristyä todella paljon, ennen kuin se tulkitaan vääränä digitaalisen signaalin tasona. Kun digitaalinen signaali vahvistetaan, se voidaan palauttaa tarkalleen alkuperäiseen muotoonsa, jolloin häiriöt eivät vaikuta signaalin lopulliseen laatuun millään tavalla. Tosin häiriöiden kasvaessa niin suuriksi, että digitaalinenkin signaali vääristyy häiritsevän paljon, saattaa koko signaalin sisältö muuttua tilanteesta riippuen aivan käyttökelvottomaksi.

Kuvien lähde: wikipedia

Rasteri- vs. vektorikuvat

Digitaaliset kuvat voidaan luokitella rasteri- tai vektorikuviin niiden ominaisuuksien perusteella. Suurin osa kuvista, joita netissä tulee katsottua, on rasterikuvia tai ns. bittikarttoja (bitmap). Rasterikuville on tyypillistä se, että niissä pikseleillä on absoluuttiset arvot. Kuvan jokaiselle pikselille on määritelty oma värinsä. Rasterikuva alkaa heti vääristymään, mikäli sen kokoa muutetaan alkuperäiseen kokoon nähden.

rasterikuva
Vasemmalla alkuperäinen koko ja oikealla 200 prosenttinen versio

Lähes kaikki fotorealistiset kuvat ovat rasterikuvia. Hyviä esimerkkejä ovat kameroilla otetut kuvat. Mitä kompleksisempi kuva, sitä järkevämpää on käyttää sen esittämiseen rasteriformaattia, koska se pitää kuvan tiedostokoon kurissa. Tällöin tulee kuitenkin välttää kuvan koon muuttamista. Kuvan pienentäminen ei tosin ole laadullisesti yhtä ongelmallista kuin sen suurentaminen. Tyypillisimpiä rasterikuvien tiedostomuotoja ovat PNG ja JPG.

Mitä sitten ovat vektorikuvat?

Pelkästään kuvaa katsomalla ei voi sanoa kumpaa formaattia se noudattaa. Oleellista on miten kuva käyttäytyy sen kokoa muuttaessa. Vektorikuva on suhteellinen. Siinä oleva informaatio ei määritä pikseleille absoluuttisia arvoja, vaan kuvainformaatio sisältää kuvan elementtien tiedot (koordinaatit ja värit). Koska kuva muodostetaan suhteellisesti, säilyy kuvan terävyys täydellisen samana koosta huolimatta. Kuvaa voi siis skaalata vaikka kuinka isoksi ilman, että sen laatu kärsii yhtään. Vektorikuvat ovat erittäin käteviä, kun käsitellään vaikka logoja, joita tulee laittaa erikokoisina eri paikkoihin. Näin selvitään yhdellä tiedostolla, josta saadaan aina sopivankokoisia kuvia. Tätä tietoa vasten on sanomattakin selvää, että vektorikuvat ovat todella käytännöllisiä myös printattavissa töissä.

Vektorikuvilla on siis selvät käyttötarkoituksensa, mutta mikäli esitettävä kuva on todella monimutkainen, kasvaa tiedostokoko todella suureksi. Tällöin lienee järkevää pitäytyä rasterikuvissa. Tyypillisimpiä vektorikuvien tiedostomuotoja ovat SVG ja PDF.